Niinistö ja Haavisto ahneudesta – ne "pienet" erot
Presidenttiehdokkaat osallistuivat televisiokanava Nelosen ja Helsingin Sanomien yhteiseen vaalitenttiin Sanomatalossa 31. tammikuuta 2012. Yksi asia, jossa mielestäni ehdokkaiden erot tulivat varsin selkeästi esiin, oli kysymys ahneudesta. Yksi uskoo henkilökohtaisen esimerkin voimaan, toinen parlamentaarisiin keinoihin (lainsäädäntöön, verotukseen).
Alle (paikoin hieman suurpiirteisesti) litteroimani keskustelu käydään välillä 04:50 – 08:30. Video löytyi ainakin 1. helmikuuta 2012 Nelosen uutisten nettisivuilta.
---
Nelonen: Niinistö, te olette julistanut taistelun ahneutta vastaan –
Niinistö: Kyllä.
Nelonen: Missä tai kuka tätä ahneutta harrastaa?
Niinistö: Haluatteko suuren luokan esimerkin vai pienen luokan esimerkin?
Nelonen: Molemmat. – Me haluamme nimiä.
Niinistö: Minä tarkoitan sitä yhteistä hulluutta johon maailma helposti sortuu. Otan ihan lyhyesti suomalaista historiaa. 80-luvun lopulla meillä yhtäkkiä heitettiin vanhat pankinjohtajat pihalle, koska he eivät ymmärtäneet, että ulkomaan luottoa pitää nyt väkisin tunkea jokaiselle. Pienyrittäjälle ja vähän yksityisillekin. Siitä seurasi valtava kaaos. 90-luvun lopulla täällä Helsingissäkin nähtiin, kuinka korttelitolkulla ihmiset jonottivat, monet pienistä rahoistaan, merkitäkseen satakertaiseen hintaan it-osakkeita yhtiöistä jotka eivät koskaan olleet tuottaneet yhtään mitään. Eivätkä tuottaneetkaan. Jälleen tuli ongelmia, suuria ongelmia 2000-luvun alussa. Muistan silloin valtionvarainministerinä sanoneeni, että saapa nähdä mitä ne nyt touhuavat. Ja nyt me näimme mitä touhuttiin: touhuttiin johdannaisia, kaikenlaisia, joilla saatiin koko maailma sekaisin. Tällainen, sanoisko joukkohysteria, siihen antaa voiman ahneus. Sellainen, joka asuu helposti jokaisessa ihmisessä. Kun nuo muutkin – tämä vaikuttaa hullulta tämä koko touhu, mutta minä menen mukaan, kun nuo muutkin ovat siinä mukana. No, sitten pienemmässä mittakaavassa –
Nelonen (keskeyttää): Ei nyt mennä, kun tässä tuli jo esimerkkiä, pankinjohtajat ja muut – koska ei nyt riitä nämä hurskaat toiveet, vaan poliiitikoilta odotetaan nimenomaan tekoja.
Niinistö: Sitä ahneutta asuu pienemmässä mittakaavassa kyllä meissä jokaisessa. Nyt tarvitaan valmiuksia –
Nelonen: Nyt tarvitaan keinoja ja tekoja. Jos puututaan ahneuteen, miten siihen puututaan?
Niinistö: Presidentti on arvojen johdattelija. Ja minusta sellainen presidentti pitää olla tässäkin asiassa, näyttämällä omaa esimerkkiä vaikka, ja toteamalla että hetkinen, ahneus on väärin. Minä ymmärrän nimittäin ahneudella sitä, että itselleen kerää ja se on joltain muulta pois. Se on väärin, ja – [aplodeja, "Hyvä! hyvä Sauli!"] jos sitten tällaiselle mielipiteelleen saa yleistä arvostusta, niin se voi muuttaa käyttäytymistä.
Haavisto: On varmasti niin, että nämä asenteetkin ja ahneus tunteena ja asenteena vaikuttaa, mutta minä lähtisin kyllä katsomaan näitä rakenteita. Meillä on Euroopassa veroparatiisikäytäntöjä, joita myös suomalaiset yritykset ovat minusta väärinkäyttäneet. Meillä on globaalissa taloudessa juuri näitä spekulatiivisia futuurioptiorakenteita, pankkien spekulaatiota ja kyllä nää on ihan lainsäädännön, kovan lainsäädännön asioita. Ja myös sitten kotimaassa, jos puhutaan tuloerojen kasvusta, niin kyllä silloin verotuksen progressio, ja siihen vaikuttaminen että suurituloiset maksavat enemmän veroja, nämä ovat niitä asioita joilla niitä muutetaan.
Nelonen: Kysyn tähän väliin. Sauli Niinistö, pari viikkoa sitten kävin Paavo Lipposta kuuntelemassa tuolla Vantaan Länsimäessä ja siellä hän sanoi tästä teidän kamppailustanne, että ajatus siitä että ahneet miljonäärit kokevat jonkinlaisen parannuksen, omantunnon parannuksen, se on hänestä suoraan sanottuna naiivi. Niin mitä te sanotte Lipposelle? – Niin, Haavisto on valmis kiristämään verotusta, mutta te vain toivoitte puheen riittävän?
Niinistö: Niin, minä sanon, suoraan sanottuna, että Lipponen on kyyninen. Jos minä olen naiivi, niin hän on sitten kyyninen tässä suhteessa.
---
Niinistö sijoittaa taistelunsa ahneutta vastaan yksilölliselle tasolle: ei pitäisi lähteä joukkohysteriaan, joukkoahneuteen mukaan, vaan pysähtyä ja kuunnella omatunnon ääntä: "Ahneus on väärin." Haavisto puolestaan puhuu rakenteista, joihin voidaan vaikuttaa lainsäädännöllä, kuten veroparatiisikäytäntöihin, siis veronkiertoon joka sekin on, ikävä kyllä, myös "suomalainen teko", niin epäisänmaallista kuin se onkin, ja toisaalta tuloeroihin, joihin puolestaan voidaan vaikuttaa veroprogressiolla.
Yksilöllisen hyväntahtoisuuden (hyväntekeväisyyden, jota Niinistö on toki hyvin esimerkillisesti harjoittanut) ja henkilökohtaisen "taistelun" (kieltäymys, sellainen kuin Niinistön luopuminen kovista eläkkeistään, mikä on sekin tietysti hyvin kunnoitettavaa) asettaminen poliittisiksi periaatteiksi ei ole pelkästään "naiivia", vaan myös yhteiskunnallisesti vaarallista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Niinistö puhuu lämpimikseen, Haavisto puhuu asiaa. Vielä kun säädettäisiin Lex Lilius, jolla Fortumin roistoilta voitaisiin ottaa kohtuuttomat bonukset pois näin jälkikäteenkin, niin maailma olisi paljon parempi paikka.
Sama teksti löytyy myös blogistani "Sanottavaa, sanomatonta".
Tämä ahneusjuttu on vain yksi esimerkki siitä, miten epäuskottava Niinistö olisi arvojohtajana. Roskasijoituksia kauhistelemallako siitä ahneudesta päästään?
Talouspolitiikasta en ymmärrä hevon humppaa. Mistään optioista.
Kahden akateemisen tutkinnon suorittaneena elän koko ajan köyhyysrajalla. Tuloistani menee kolmannes vuokraan.
Putosin pahempaan kuiluun kuin Timo Soinin kannattajat konsanaan.
Työkiusaamista ja sen semmoista.
Olen varmaankin mukasivistyneistö ja mukasuvaitsevaisto.
Haavisto puhuu kaikista meistä, jotka putosivat oravanpyörästä.
Minusta se on hyvä se.
Niin. Kyllä tuo tämänkin illan 'kaksintaistelu' kolmosella oli melko paljastava etenkin juuri talouspolitiikan osalta.
Niinistö on edelleen sama Niinistö kuin oli 90-luvulla ministerinäkin.
Tuo 'ahneuden' kritisointi tuntuu hänellä kohdistuvan lähinnä sopuloiviin pieniin ihmisiin, jotka eivät kyllä paljoa vahinkoa saa aikaan jollain osakeantimerkinnöillään (paitsi korkeintaan itselleen), ja sen sijaan niissä oikeasti merkitsevissä asioissa (tuloerojen kasvu, epäoikeudenmukaiset optiojunailut, yritysten veroparatiisien hyväksikäyttö, eu-rahakriisin hoidosta veronmaksajien rahoilla puhumattakaan) hän heittäytyy hmm... mukarealistiksi, joka vain kohauttelee olkiaan ja sanoo, 'sellaista tää globalisaatio nyt vaan on'.
Siinä meillä varsinainen *arvo*johtaja...
Ahistaa jo etukäteen.
Tuohon kannattaa lisätä vielä, niin muussa yhteydessä Niinistö myös totesi, että sijoittajien ja pääoman omistajien ylisuuret tulot (> 200 000 euroa) eivät ole pois muilta vaan kyse olisi win-win -tilanteesta.
Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan kuten Yhdysvaltain esimerkistä näemme, niin kapitalisteille kumuloitunut varallisuus on aina sataprosenttisesti pois keskituloisilta. Ks. esim. http://dl.dropbox.com/u/28230378/family_income_median_income_growth_prod... – Win-win -tilanne ei tässä ole missään tapauksessa toteutunut, vaan nimenomaan rikkaimman promillen räjähdysmäisesti kasvaneet tulot on maksettu köyhimmän 90 prosentin tuloista, eli keskiluokan kustantamista altruistisista tulonsiirroista.
Eli yhteenvetona, Niinistö selitti suoraan Hesarin vaalikeskustelussa, että miljardiomaisuuden keskiluokan kukkarosta verottanut suursijoittaja ei ole ahne, mutta sen sijaan ihan tavalliset ihmiset, jotka elättelevät usein harhaisia toiveista pörssissä rikastumisesta, ovat todellisuudessa ahneita ja se päällimmäinen yhteiskunnallinen ongelma, johon Presidentin pitäisi puuttua.
Sääli on tietenkin, että niinistö on tässä tavallaan oikeassa, koska pikavoitoista haaveilevat piensijoittajat ovat usein naïveja, koska he eivät mitenkään voi pärjätä suursijoittajille, joilla on pitkälle automatisoitu teknologia osakkeiden ostamiseen ja myymiseen, jolloin he voivat millisekuntien skaalassa tapahtuvien heilahteluiden perusteella putsata piensijoittajien rahat. Joten useimmille piensijoittajille haaveet rikastumistumisesta ovat harhaisia, tai ainakin joku suursijoittaja on siinä sivussa nyhtänyt hänen varallisuudestaan ison siivun itselleen.
Lopuksi pieni kevennys:
Perustatko näkemyksesi piensijoittajan epäedullisesta asemasta omiin kokemuksiisi?
Piensijoittajan haaveillessa pikavoitoista ja kurssikäyrien ennustamiselle spekuloimalla on mielestäni sama asia kuin uhkapeli. Tällöin on tiedostettava, että hävisi rahat nimenomaan uhkapelissä.
Rationaalinen sijoittaminen tarkoittaa omistamista, kansankapitalismia eli omistetaan osuus yrityksestä joka tuottaa voittoa. Hinnanmuodostus on tällöin toissijainen kysymys ja toisaalta etu - markkinoiden pudotessa on mahdollisuus ostaa halvemmalla. Osakkeiden oston ja myynnin toteuttaminen sekunneissa kilpailueduksi mieltäminen on melkoista harhakuvitelmaa. Itseasiassa näkisin niin, että piensijoittajalla on etua suursijoittajaan pääoman koon vuoksi, sillä suursijoittajat yleensä karttavat pieniä yhtiöitä niiden likviditeetin takia.
Niinistöstä tulee huono presidentti.
Tuossa näkyy, kuinka hän tyypilliseen tapaan kiertää kuin kissa kuumaa puuroa kun jotain kysytään.
Että hän syyllisti koko kansan ahneudesta, vaikka ne oikeat ahneet löytyvät hänen omasta puolueestaan, ja viiteryhmästään, on jo paksua Niinistöä.
Haavisto todellakin esittää konkreettisia kohteita,- ja Niinistö kohtuullistaa ahneutta/ tuloeroja puhumalla.
Ja, tuollaisen tyhjänpuhujan suomalaiset aikovat valita arvojohtajakseen....
Tuo Niinistön suhtautuminen muistuttaa maailman suurimman hyväntekijän toimia, eli Bill Gatesin. Hänen varallisuutensa on ajoittain hyvinkin törkeästi toimivan firman menestyksen tulosta ja sitä hän sitten lahjoittelee hyviin tarkoituksiin.
Eli teoillaan hän on ollut luomassa yhä kovenevia ja törkeämpiä taloudellisia toimintatapoja ja tätä hän sitten paikkaa hyväntekeväisyydellä.
Onko niin, että almut hyvään tarkoitukseen pesevät puhtaaksi talousmiehen jonka teot ovat olleet tekemässä yhteisunnastamme kovempaa ja julmempaa paikkaa?
Hyväntekeväisyys on osittain aina pahantekeväisyyttä, koska se legitimoi ne alistavat rakenteet joiden takia hyväntekeväisyys on tarpeellista. Se on vähän sama kuin söisi hurjan epäterveellisesti ja sitten "hyvittäisi" sen pienellä kävelylenkillä.
"Hän [Niinistö] vetoaa järkeen" - LOL! Repesin!
pelkkää mielikuvamainontaa ja ympäripyöreitä sloganeita...
Jenkeissä on parin vuosikymmenen ajan vain kauhisteltu ahneutta ja samalla löysätty lainsäädäntöä ja toisaalta hallinnon kautta mahdollistettu yhä karmeampi keinottelutalous. Obama teki finanssiuudistuksen, joka ei kuitenkaan oikeasti pääse vaikuttamaan mihinkään, kun uudistuksessa asiaan puuttuville virkamiehille ei annettu minkäänlaista valtaa tehdä mitään. Eli paljon on puhetta uusliberaaleilla talouskriisistä mutta ei minkäänlaisia keinoja tarjota. Tämä ei ole vain naiivia vaan myös täysin valheellista. Ei Niinistöä, kiitos.
Odotin, että Niinistö vetäisi hihastaan jonkinsorttisen Warren Buffett -kortin, mutta ei. Sen sijaan hän saarnaa meille äänestäjien seurakunnalle tästä meille kaikille yhteisestä ahneuden perisynnistä, jota vastaan itse kunkin tulisi tykönään kilvoitella... En väitä, että tuo on täysin väärin – varmaankin me kaikki olemme tavalla tai toisella ahneita – mutta henkilökohtainen hyväntekeväisyys ja kohtuullisuus nyt vain ei kelpaa poliittiseksi esikuvaksi. Yhteiskunnallinen esikuvakin tuollainen omakohtainen moraali voi olla, mutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päämäärää ei voida jättää ihmisten hyvän tahdon varaan. Edes mainittu miljardööri Warren Buffett ei tarjoa tulonjako-ongelmaan "henkilökohtaisia ratkaisuja" vaan tiukempaa veroprogressiota.
Muttta onko niinistö sittenkin oikeassa? tässä jaotellaan taas ahneutta noihin rikkaisiin mutta onhan sitä ahneutta myös tavallisissa ihmisissä myös.
"Yksi rimanalitus nyt menköön, mutta toiseen vastaankin jo bannilla." = "Mä en tykkää susta kun sä teet erilaisia huomioita ja vedät niistä erilaisia johtopäätöksiä kuin mä - en enää leiki sun kanssa!"
Mielestäni tämä alkaa olla todella rasittava suuntaus, ettäkö valtion pitäisi politiikallaan puuttua aivan kaikkeen ja katsoa että kaikki saavat varmasti saman verran, riippumatta siitä, mitä he tekevät. Niin kauan kuin emme siirry kommunismiin, emme valitettavasti voi tilkitä sitä porsaanreikää, että joku joskus jossain saa ison perinnön, ja elää sillä leveästi ilman omia ansioitaan. Sanan "ahneus" voi käsittää monella tavalla. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin vallitsevassa kulttuurissa jalustalle nostettu raha. Jos sitten tykkää rahasta, sen eteen täytyy tehdä töitä. Sosiaalituet on tarkoitettu niille, joilla ei tähän ole mahdollisuutta.
Jos sinusta on kauhean epäreilua, että joku asuu jossain veroparatiisissa, mikset muuta sinne itse?
"Edes mainittu miljardööri Warren Buffett ei tarjoa tulonjako-ongelmaan "henkilökohtaisia ratkaisuja" vaan tiukempaa veroprogressiota." Tiesitkö myös että:
"Väestötutkimuksen mukaan USA:n “köyhät” (virallisen luokituksen mukaan) ovat yllättävän varakkaita. Esimerkiksi 46 % heistä omistaa asuntonsa, 76 %:lla on ilmastointi, kahdella kolmesta on enemmän kuin kaksi huonetta henkeä kohden. Itse asiassa USA:n keskivertoköyhällä on enemmän asuinalaa kuin keskivertoasukkaalla Suomessa, Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Irlannissa, Itävallassa, Kreikassa, Portugalissa Ranskassa ja Saksassa.
97 % USA:n köyhistä omistaa väri-TV:n, suurin osa peräti useita. 62 %:lla on kaapeli- tai satelliitti-TV. Kaukana aliravituista, ”köyhillä” suurempi lihavuusongelma kuin muulla väestöllä. Ilmiötä selittää osin se, että USA:n keskimääräinen elintaso on paljon täkäläistä korkeampi ja etenkin välttämättömyyshyödykkeiden hintataso alhaisempi."
http://liberalismi.net/wiki/USA
Rimanalitus, tässä: kestämätöntä argumentaatiota. En aio vängätä Pekka Haaviston tai kenenkään muunkaan pukeutumisesta ja muusta epäolennaisesta. En myöskään näe kommentissasi mitään sellaista, mihin minun olisi tarpeen vastata. Annoin myös tyylitietoiselle kommentoijalle toisen mahdollisuuden, sillä ehdolla että parantaa argumentaationsa siedettävälle tasolle.
"Edes mainittu miljardööri Warren Buffett ei tarjoa tulonjako-ongelmaan "henkilökohtaisia ratkaisuja" vaan tiukempaa veroprogressiota."
Hänhän siis on yhdysvaltalainen. Yhdysvalloissa on melko tiukka progressiiviinen verotus. Siellä näihin alimman verotusluokan "köyhiin" kuuluu MYÖS paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät täällä olisi edes köyhiä. Hänkö on nyt oikea henkilö sanomaan, miten tulonjako-"onglema" ratkaistaan?
Annetaan nyt vaikka Warren Buffettin itsensä kertoa, mikä mättää: NYT 14.8.2011. Tämä superrikas miljardööri ja eräät hänen yhtä megarikkaat ystävänsä nyt vaan ovat sitä mieltä, että he maksavat liian vähän veroja valtavista tuloistaan ja että se on sekä epäoikeudenmukaista että yhteiskunnallisesti haitallista.
Myös Sauli Niinistö on hyvin esimerkillisellä tavalla taistellut ahneutta vastaan ja anteliaisuuden puolesta, antamalla valtavia rahasummia hyväntekeväisyyteen ja luopumalla niin ikään huomattavista eläkkeistä. Käsittääkseni hän on kuitenkin, toisin kuin mainitut amerikkalaismiljardöörit, varsin haluton edes keskustelemaan verotuksen progression kiristämisestä. Olenko erehtynyt?
Jos nyt koetan toistaa, mistä tässä oli kysymys: keinoista, joita presidenttiehdokkaat näkevät käyttökelpoisiksi ahneuden vastaisessa taistelussa. Niinistön "presidentilliset" keinot ovat henkilökohtaisia: hyväntekeväisyyttä ja kieltäytymistä tarpeettomasta ylenpalttisuudesta. Hyvä niin. Haaviston mainitsemat keinot – "parlamentaariset" keinot – ovat puolestaan lainsäädännöllisiä eli liittyvät esimerkiksi veronkierron vaikeuttamiseen (tästä aiheesta ja erityisesti harmaasta taloudesta tunnetusti väännettiin hallitusneuvotteluissa viime keväänä) ja verotuksen oikeudenmukaiseen progressioon.
Kenties minä olen erehtynyt, mutta näkisin edelleenkin presidentin osana parlamentaarista demokratiaa, vaikka supistetut valtaoikeudet rajaavatkin hänen valtaansa varsinaisessa "käytännön" päätöksenteossa.
En muuten lainkaan ymmärtänyt kommenttia, jonka mukaan vaikkapa minä voisin itse muuttaa veroparatiisiin, jos veronkierto tai joidenkin epäoikeudenmukaisen alhainen verotusaste minua harmittaa. En minä tahdo mihinkään muuttaa enkä haikaile suurien setelien perään, vaan toivon "ympärilleni" tasapainoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Näkemys, jonka mukaan ahneus ja kateus ovat merkittävimpiä yhteiskunnallisia vitsauksia ja ennen kaikkea niiden vitsauksia, joilla on vähemmän tavaraa ja pätäkkää kuin toisilla, on pöyristyttävää kyynisyyttä. En tahtoisi uskoa, että tuollainen asenne luonnehtii yleisesti vaikkapa kokoomuslaista aatemaailmaa, sillä tunnen ihan fiksujakin Kokoomuksen kannattajia.
NB: Tekstin värin vuoksi linkit tahtovat hukkua tekstin sekaan; tuossa yllä on kuitenkin pari.
Mutta onko siis rikkaus nyt se itseisarvo, johon kaikki tässä pyrkivät? Joku voi olla äärimmäisen rikas, mutta muilla elämän osa-alueilla todella köyhä. Pitäisikö tähänkin puuttua?
Jos joku on saanut ison perinnön tai saa omien ansioidensa seurauksena hyvää palkkaa -> verotukseen vaan, että saadaan muillekkin rahaa, jota ei kuitenkaan ole itse ansaittu.
Jos joku elää hyvässä parisuhteessa, hänellä on paljon ystäviä ja terve sydän -> pitäköön hyvänään, hänellä on käynyt tuuri. Ei tästä tarvitse kenellekään mitään jakaa.
Ja jos nämä miljardöörit haluavat maksaa enemmän veroja, niin tuskin kukaan pistää vastaan. Amerikassa on kuitenkin vähän eri meininki kuin täällä Suomessa, missä asiat ovat kuitenkin aika hyvin.
Riikka Soitinaho: En nyt oikein saa kiinni sinun ajatuksenjuoksustasi. Ensin vakuuttelet, että amerikkalaiset köyhätkin pärjäävät varsin mukavasti suomalaisiin verrattuna ja että USA:ssa on melko tiukka progressiivinen verotus (never mind Warren Buffett, etc.), sitten kuitenkin toteat että suomalaisilla nyt menee aika kivasti, yleisesti ottaen ("Amerikassa on kuitenkin vähän eri meininki kuin täällä Suomessa, missä asiat ovat kuitenkin aika hyvin"). Toisaalta kysyt, onko rikkaus itseisarvo, johon kaikkien tulisi pyrkiä, ja pitäisikö myös aineeton "rikkaus" jakaa tasaisemmin.
Ensinnäkin, rikkaus ei ole mikään itseisarvo. Kaikki eivät edes tahdo rikkauksia, vaan ainoastaan kohtuullisen toimeentulon. (Sivuutan nyt kysymyksesi aineettomista "rikkauksista" ja keskityn vain aineelliseen hyvinvointiin, ettei tämä mene täysin saivarteluksi.) En usko, että kaikki ovat yhtä ahneita tai ahneita samassa mielessä, tai että pienituloiset ovat aina kateellisia suurituloisille, kuten näyttäisit ajattelevan – tai etenkään, että kateus olisi se voima joka saa vaatimaan tasaisempaa tulonjakoa.
Puhut omalla työllä ansaituista rikkauksista ja perinnöistä, joihin ei ilmeisesti pitäisi mielestäsi puuttua eli joita ei pitäisi jakaa muille verottamalla, vaan ainoastaan omasta tahdosta ("jos nämä miljardöörit haluavat maksaa enemmän veroja, niin tuskin kukaan pistää vastaan"). Jos joku miljardööri tahtoo tulla verotetuksi, niin tulkoon, mutta ketään ei saisi pakottaa maksamaan veroja, niinkö? Rikkauksien haaliminen työtä tekemällä tai perimällä ei ole ahneutta, mutta se että vaatii niitä jaettavaksi yhteiseen hyvään on ahneutta ja kateutta, niinkö?
Mitä mieltä sitten olet siitä, että raskaimpien töiden tekijät, esimerkiksi hoitoalalla tai siivousalalla, saavat niin pientä palkkaa että hädin tuskin tulevat toimeen? Mitä mieltä olet vaikkapa siitä, että kotonaan erilaisia palveluita, kuten kotisairaanhoitoa tarvitsevat uppoavat omaan p*****nsa (kyllä, lähes kirjaimellisesti), koska julkinen sektori on leikattu niin tiukoille, ettei tuota palvelua voida riitävästi tarjota, kodin ulkopuolisesta hoitopaikasta puhumattakaan? Ja samaan aikaan tuolla julkisella alalla työskentelevät ovat sekä ylityöllistettyjä että alipalkattuja. Tässä on vain yhden sektorin esimerkkivyyhti. Jos sinä et ole vastaavanlaisiin ongelmiin törmännyt tai et niistä mitään tiedä, ei se välttämättä tarkoita että Suomessa kaikki on hyvin, eikä progressiivisempaa verotusta tarvita.
Näihin talkoisiin ei siis mielestäsi suurituloisten tarvitse osallistua, koska ovat ansainneet rikkautensa, niinkö? Ihminen on ahne ja olkoon niin, niinkö?
Minäkään en ymmärrä, mistä olet löytänyt väitteesi "Jos joku miljardööri tahtoo tulla verotetuksi, niin tulkoon, mutta ketään ei saisi pakottaa maksamaan veroja, niinkö?" En ole milloinkaan sanonut, ettei ihmisiä kuuluisi verottaa. Eihän meillä silloin olisi hyvinvointiyhteiskuntaa. Olen vain todennut, että mielestäni nykyisellä tasollaan paljon puhuttu "positiivinen diskriminaatio" on riittävää. Jos tätä nykyisellä verotuksella halutaan harrastaa enemmän, tilanne on kestämätön. Silloin se on aina joltain muulta pois. Enkä siis kannata veronkorotuksia.
Enkä pidä siitä, että haluat sivuuttaa täysin mielestäni oleellisen asian saivarteluna. "Kaikki eivät edes tahdo rikkauksia, vaan ainoastaan kohtuullisen toimeentulon." Myös henkinen hyvinvointi kuuluu mielestäni "kohtuulliseen toimeentuloon". Tätä ei tietenkään ole ilman ystäviä, perhettä, terveyttä. Kaikilla rikkaillakaan ihmisillä ei ole ystäviä, perhettä ja terveyttä. Miten tämä voitaisiin jakaa tasaisemmin? Haluan tällä vain huomauttaa, että joskus "kohtuullinen" _rahallinen_ toimeentulo, ei ole sen arvokkaampaa kuin se henkinen hyvinvointi, jota ei voi rahalla ostaa. Mitä saivartelua näet tässä?
"Mitä mieltä sitten olet siitä, että raskaimpien töiden tekijät, esimerkiksi hoitoalalla tai siivousalalla, saavat niin pientä palkkaa että hädin tuskin tulevat toimeen?" Haluaisin tämän kommenttisi argumentiksi myös heidän tulonsa ja kulutuksensa. Uskon itse tulevani toimeen paljon pienemmillä tuloilla, enkä sano että "hädin tuskin tulen toimeen".
Ja tähän viimeiseen kappaleeseen liittyen, jo aiemmin esittämäni kommentti: "Eikä mikään kirjoittamani tai lainaamani sano, etteikö USA:ssa olisi myös oikeasti köyhiä. Halusin vain nostaa esille sen tosiseikan, ettei tiukkakaan progressiivinen verotus ole aina oikeudenmukainen. Paljon riippuu siitä myös, miten "köyhyys" virallisesti määritellään."
Soitinaho
En tiedä mistä noita lukuja olet repäissyt, mutta eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. USA:ssa on ihan oikeasti köyhiä, vaikka töitä tekisivätkin.
http://minnanlukemaa.blogspot.com/2010/05/barbara-ehrenreich-nalkapalkal...
En ymmärrä miksi et tiedä, kun kirjoitukseni lopussa on kuitenkin linkki lähdetietoihin. Näitä jokainen saa lukea ihan omalla lähdekriittisyydellään, mutta voisivat edes lukea.
Eikä mikään kirjoittamani tai lainaamani sano, etteikö USA:ssa olisi myös oikeasti köyhiä. Halusin vain nostaa esille sen tosiseikan, ettei tiukkakaan progressiivinen verotus ole aina oikeudenmukainen. Paljon riippuu siitä, miten "köyhyys" virallisesti määritellään.
Riikka: se ei ollut väite, vaan kysymys. Huomaan, että käsityksemme jonkin verran lähestyvät toisiaan: minäkin olen nimittäin sitä mieltä, ja olen sitä yrittänyt tuodakin esiin, että kohtuullinen toimeentulo riittää. En nyt ryhdy etsimään dataa joka todistaisi pienituloisten kärvistelevän toimeentulonsa kanssa, siis niidenkin joilla töitä on ja vieläpä raskasta työtä, ja perhettä elätettävänä, korkeat asumiskulut, jne.
Tuloerojen tasaaminen rahamääräisesti ei kuitenkaan riitä: on myös oltava verovaroin rahoitettuja hyvinvointi-, koulutus-, kulttuuri-, liikunta- ja muita palveluja, ilmaista (tai, kuten nykysiin tuppaa olemaan, edes lähes ilmaista) terveydenhuoltoa ja koulutusta, kirjastopalveluja ja kunnallisia hiihtolatuja, päihdehuoltoa ja mielenterveyspalveluja, ja niin edelleen ja niin edelleen. Olisihan se varmaankin hienoa, jos hyvätuloiset ihan hyvää hyvyyttään rahoittaisivat sellaisiakin asioita jotka eivät ehkä juuri heille ole henkilökohtaisesti sydäntä lähellä, mutta tällaiseen hyväntekeväisyysskenaarioon ei oikein voi luottaa hyvinvointivaltion perustana.
Hienoa kuitenkin kuulla, että kannatat progressiivista verotusta ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilmeisesti minä luin kommenttejasi huolimattomasti, kun sain toisenlaisen kuvan. Keskustella täytyy, jotta ymmärtäisimme toisiamme.
Nyt toivotan niin sinulle kuin kaikille muillekin keskustelijoille mukavaa vaalisunnuntaita ja päätän keskustelun omalta osaltani tähän, vaalirauhankin nimissä.
Minusta on aika kummallista, että Pajari Räsänen luonnehtii joitakin kommentteja "epäolennaisiksi", avattuaan itse keskustelun aiheella, joka ei edes mitenkään kuulu presidentin valtaoikeuksiin.
Tiedoksi vain, että vaikka Niinistö olisi vaikka kuinka helvetin vastenmielinen - omasta mielestäni hän on lähinnä vain harmiton tomppeli - niin tässä keskustelussa hän on ehdokkaista se, joka näköjään ymmärtää, mitä presidentti valtaoikeuksiensa puitteissa voi tehdä. Ei hän tosiaankaan voi muuta tehdä kuin näyttää esimerkkiä, jutella asioista moraalisella tasolla ja olla se arvojohtaja.
Vai mitenkäs on, kuinka presidentti Haavisto lähtisi _valtaoikeuksiensa puitteissa_ kurittamaan veroparatiiseja, säätämään pankkilakeja taikka jyrkentämään veroprogressiota?
Aivan, ei mitenkään.
Tästäpä nouseekin esiin kaikkea muuta kuin epäolennainen kysymys: pitäisikö presidentin rajoittua keskustelemaan ainoastaan niistä poliittisista asioista, jotka ovat hänen valtaoikeuksiensa piirissä, sulkien ulos esim. sisä- ja talouspoliittiset kysymykset? Mielestäni ei.
[Edit: korjasin epäonnistunutta muotoilua]
No tuo on kaksipiipuinen asia koska presideentillä ei ole valtaa noissa sisäpoliitiisissa ja talousasioissa. Se on fakta ja voidaankin kysyä onko äänestäjiä kohtaan oikein luoda vääriä odotuksia.
Jos haavisto valitaan niin onko hänellä sitten sellaista arvovaltaa että hän pystyisi vaikuttamaan selaisiin asioihin johon hänellä ei ole valtaa.
Jounille,
Kaksipiippuinen juttu myös Niinistön uskottavuuden kannalta; ylivoimaisesti suurin osa hänen ns. meriiteistään kun nimenomaan kumpuaa näistä talouspuolen tehtävistä, joissa on vuosien varrella ne kokemuksensa kansainvälisyydestäkin saanut.
Pari asiaa: Ensinnäkin, Niinistö ei ainakaan minulle ole sen enempää "helvetin vastenmielinen" kuin "tomppelikaan", vaan ihan varteenotettava presidenttiehdokas hänkin. Toiseksi, minä näkisin presidentin eräänlaisena virallisena kansalaiskeskustelijana ja -vaikuttajana, jonka me äänestäjät valitsemme nostamaan esiin tärkeitä poliittisia teemoja, eikä pelkästään toimimaan hyvin rajallisen toimivaltansa puitteissa jonkinlaisena "edustavana" vienninedistäjänä. Kotimaan teemat eivät myöskään ole täysin erillään ulkopolitiikasta, jos presidenttiä ajatellaan jonkinlaisena tasavallan keulakuvana tai "Suomi-kuvan" tai suomalaisen demokratian symbolina. Kansanvallan edustajana hänen ylitseen ei noin vain voi kävellä, vaikka muodolliset valtaoikeudet ovatkin kovin rajalliset. Perinteisesti Suomi tunnetaan pohjoismaisena hyvinvaltiona, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustajana ja rauhanvälittäjänä, eikä näitä teemoja voida kokonaan erottaa sisä- ja ulkopolitiikan jakolinjan mukaisesti. Ja suoraan sanoen, en todellakaan ole kovin vakuuttunut Niinistön puheenvuorosta myöskään ehdokkaana "arvojohtajaksi" tai jonkinlaiseksi moraaliseksi esikuvaksi: hänen näkemyksensä "joukkohysteriasta" ja henkilökohtaisista omatunnonkysymyksistä on minun nähdäkseni kovin kapea ja heppoinen – tai, jos niin halutaan, "porvarillinen". Porvarillisella tarkoitan tässä kovin kapeaa perspektiiviä, jollainen ei oikein sovi presidentin toimenkuvaan "koko kansan presidenttinä".
Kansa on eriä mieltä kuin sinä. Ensi sunnuntain äänestystulos tulee osoittamaan että Niinistö on enemmän "koko kansan presidentti" kuin Ahtisaari taikka Halonen olivat aikoinaan. Tosin, osasyy on siinä että Niinistön vastaehdokas on jokseenkin heikko. Se ei ole kylläkään Niinistön syy.
Presidentin valtaoikeuksista on puhuttu viime kuukausina niin paljon, etten usko äänestäjien ottavan ehdokkaiden puheita "vaalilupauksina" (tyyliin "jos äänestätte minua, poistan työttömyyden kolmessa kuukaudessa"). Puhe "väärien odotusten" luomisesta onkin mielestäni äänestäjien aliarvioimista.
Haavisto on korostanut kuuntelemisen merkitystä: minun nähdäkseni presidentin tehtävä onkin myös kuunnella äänestäjiä ja toimia eräänlaisena välittäjänä niissäkin asioissa, joissa hänellä ei ole suoranaista toimivaltaa. Tämän vuoksi presidentillä on oltava näkemyksiä paitsi yhteiskunnallisista epäkohdista, myös siitä, kuinka niitä poliittisin toimin korjataan.
Kuittaan olankohautuksella kommentin, jossa sen kummemmin perustelematta vain todetaan Haaviston olevan "heikko" vastaehdokas Niinistölle. Monessa suhteessa Niinistö näyttää kyllä minun silmissäni selvästi "heikommalta" ehdokkaalta kuin Haavisto; tämä ahneuskampanja on yksi esimerkki tästä "heikkoudesta". Jonkinlaisen moraalifilosofin rooli istuu Niinistölle sitä paitsi varsin huonosti.
Niinistö on varmasti pätevä ja kelpo mies, mutta Haavistossa on minun nähdäkseni selvästi enemmän ns. presidenttiainesta.
"Kuittaan olankohautuksella kommentin, jossa sen kummemmin perustelematta vain todetaan Haaviston olevan "heikko" vastaehdokas Niinistölle."
Tässäpä perustelua. Meillä on ollut suora kansanvaali kolmesti ennen tätä presidentinvaaleissa. Toisella kierroksella aina aikaisemmin häviäjä on saanut yli 45% hyväksytyistä äänistä. Tällä kertaa Haavisto ei saa, johtuen siitä että hänestä ei ole vastusta Niinistölle ja näinollen Haavisto on heikko vastus. Ainakin jos vertailukohtina käytetään sitä mitä on käytettävissä eli aiempia vaaleja jotka on järjestetty samalla tavalla kuin nyt. Mistä kyseinen aisa kertoo ellei siitä että Haavisto on poikkeuksellisen heikko toisen kierroksen ehdokas? Niinistön hyvyydestä?
Menet nyt asioiden edelle: tähänastinen tieto on gallupeista.
No niinpäs teenkin. Jos tuossa kuitenkin käy kuten ennakoin, hyväksytkö perustellun väitteeni miksi Haavisto on heikko ehdokas?
Jos "heikkous" tarkoittaa sitä, että saa vähemmän ääniä kuin vastaehdokas, tai tietyn osan äänistä joka on pienempi kuin uuden vaalitavan mukaisissa pressanvaaleissa toiseksi tullut on saanut tähän asti, niin olkoon menneeksi, tällaisen kapean määritelmän mielessä kyllä. [Siis siinä tapauksessa että Haavisto häviää ja kärsii "rökäletappion", jollaisesta jotkut jo ilakoivat etukäteen.]
Muussa tapauksessa en.
Olet kenties samaa mieltä kuin Väyrynen siitä, etä tämä olisi tarjonnut Niinistölle toisella kierroksella kovemman vastuksen kuin Haavisto?
"Olet kenties samaa mieltä kuin Väyrynen siitä, etä tämä olisi tarjonnut Niinistölle toisella kierroksella kovemman vastuksen kuin Haavisto?"
Olen ja en ole. Pidän erittäin paljon mahdollisena sitä että toisella kierroksella Väyrynen olisi saanut vähemmän ääniä kuin Haavisto saa. Mutta toisaalta taas, Väyrynen olisi varmastikin haastanut Niinistön kovemmin kuin Haavistolta on nähty, sivuutan kokonaan arviot siitä miten fiksua sellainen on tai ei ole. Realismia on kuitenkin se että vain sillä tavalla Niinistön voisi voittaa - siitä että Niinistö haasti todella huonoista lähtöasemista Halosen kuusi vuotta sitten ei seuraa se että joku muu voisi myöskin tehdä vastaavan tempun.
Minä olen ajatellut asiaa niinkin että jos Väyrynen olisi selvinnyt toiselle kierrokselle, hällä olisi mahdollisesti ollut varattuna joku aika likainen temppu takataskussaan. Joku juttu jonka sanomalla hän olisi saanut Niinistön näyttämään lähes maanpetturilta kansalaisten silmissä jolloin jopa niiden, jotka äänestivät Niinistöä avauskierroksella olisi vaikea äänestää häntä toista kertaa. Ehkä noin olisi ollut, ehkä ei, mutta me tiedämme kyllä millainen kaveri tuo Väyrynen on. Tätä ei kuitenkaan päästy nyt näkemään, sen sijaan on nähty aika siistejä keskusteluja.
Niinistö näyttää jo nyt, että hän on Suomen presidenttinä arvojohtaja. Siksi hän puhuu mm. ahneudesta.
Ideat saavat aivotoiminnan liikkeelle. Ideoista tulee sanoja, puhetta, pohdintaa... aikanaan myös hyvä ehdotus, ehdotus siitä, miten hyväksi tunnustettu asia tehdään käytännössä. Tätä kautta saadaan aikaan hyviä lakialoitteita, joilla voidaan säätää yhteiskunnan tilanteita.
Niinistö on oikeassa siinä, että sekä onnistuneet omistajat, että epäonnistuneet "köyhät" osaavat olla ahneita. Köyhä kadehtii varakkaamman omistuksia ja koettaa saada niitä uusjakoon - itselleen.
Rikkaampi taas koettaa lisätä omistuksiaan ja rakentaa itselleen turvallisuutta tätä kautta.
Kuolema on suuri tasapainottaja tässä mielessä. Jokainen on yhtä köyhä kuolemassa. Kukaan ei näet saa mitään mukaansa.
Niinistön puheessa ahneudesta saattaa piillä kehoituksen sana myös nykyhetkeä pitemmälle. Sanotaanhan, että ahneella on paskainen loppu. Eikä tässä kohtaa puhe ole omistusten määrästä vaan sisäisen elämän laadusta, joka samalla usein ratkaisee koko elämän laadun.
Muutama jakolinja:
1. Onko ahneus sitä, että on paljon, vai sitä että haluaa paljon?
2. Jos ahneus on tunne / halu saada enemmän, niin onko sille lisäkriteerejä, kuten vaikkapa se, onko lisä joltain muulta pois? Onko varakas väistämättä ahne, jos ansaitsee lisää?
Niinistön vastaukset on luettavissa siten, että hän pyrkii vaikuttamaan ihmisten tavoitteisiin ja arvoihin. Hän esittää, että ei saisi ahnehtia mammonaa silloin, kun se on muilta pois. Ja esimerkkiä hän totisesti on näyttänyt. Hänen toimintalinjauksensa ovat olleet presidentin valtaoikeuksien puitteissa.
Toisaalta Niinistö ei tuomitse tuloeroja kategorisesti. Syynä voinee olla se, että vaikka tuloeroja voidaan tasoittaa nostamalla heikkoja ylös, niin kaikkein helpoimmin se tapahtuu painamalla vahvoja alas. Ei kai tavoitteena voi olla vahingoittaa ketään?
http://verraton.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93723-tuloerot-ongelma
Onhan se kumma, että niin moni Niinistön tunteva asettuu äänestämään Haavistoa:
- Lipponen
- Arhinmäki
- Halonen
- Tuomioja
- Biaudet
- Rehn
- Ahtisaari
- Väyrynen? Tuskin Väyrynen kykenisi äänestämään Niinistöä.
Niinistöstä ei tule "kansan presidenttiä"
Kyllä tulee. Ainakin jos verrataan Ahtisaareen tai Haloseen. Noilla mainitsemillasi henkilöillä on yksi ääni kullakin, lienevätkö vieraantuneita kansan tavasta ajatella?
Niinistöhän ei oikeasti ymmärrä kuin rahaa. Toista on Haavisto. Jos Haavisto ei olisi seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan se mikä on, niin hän olisi tuleva presdienttimme, helposti. Suomessa on liikaa ahdasmielisiä ihmisiä.
Niinistö on kiinnostunut omasta paikastaan tietyllä pallilla, ei paljon muusta. Jos kuuntelet hänen kommenttejaan mistä tahansa asiasta, tietty itsekkyys ja minä-keskeisyys paistaa läpi. Olkoon oman itsensä presidentti. Ei Suomi sellaista tarvitse.
Haavisto ajaa asioita, joihin uskoo.
Jos jos ja jos. Miten viestisi liittyy minun kirjoittamaani viestiin? Oletan että sen pitäisi liittyä jollakin tavoin koska se oli vastaus viestiini.
Niinistön puheesta paistaa se, että hän uskoo itsekin jonkinlaiseen omaan sankarikuvaansa, että hän on 'pelastamassa Suomea'. Hän ei sano sitä suoraan, mutta vaikutelma jää. Mietin, mitä psykologit sanoisivat tällaisesta "myytin pauloihin jäämisestä"? George W. Bushilla oli samankaltaista oirehdintaa. "Ajatelkaapa: "Olen saavuttanut tavoitteeni" tai "täytin tehtäväni", eivätkö ne kuulostakin illalla hyviltä, kun ne voi itselleen sanoa!" Niinpä.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id...
"On oltava oikeudentuntoinen, herkkä tuntemaan oikean ja väärän." Jokaisella on omanlaisensa tunto oikeasta ja väärästä. Minusta Saulin asenne suurpääomaan ja sen vastuu-vapauteen on väärä, kun hän jättää asian suuurpääoman itse ratkaistavaksi. Aivan lkuin sanoisi rikollisille, että päätä itse, menetkö vankilaan vai et.
Saulille on tärkeää hänen oma egonsa ja se, miltä se näyttää. Hän mittaa omaa arvoaan yhteiskunnallisen asemansa kautta.
Jättäisi viisaammalle Haavistolle presidentin tehtävät, koska Haavisto ei ole pelkästään oman egonsa asialla, vaan hän on ajamassa tärkeitä asioita. Niinistö teeskentelee nöyrää, mutta Haavisto on normaalin ihmisen tavoin nöyrä, muttei mikään lattiamatto.
Valitan, mutta en jaksa Niinistön puheeen luettuani uskoa Niinistön pyytettömyyteen ja epätaktikointiin jne. Haluan aidosti hyvän ihmisen presidentiksi.
Missäs muuten se Haaviston miljoonien omaisuus lepää? Veroparatiisissa?
Voisi vaikka ensinnäkin ostaa rahoillaan jonkun sähköauton ja osoittaa olevansa itsekin jotenkin vihreä. Ukko ajelee kuplalla jossa ei ole katalysaattoria eikä muitakaan kakkasuodattimia. Myös kuuluisa taksi takapenkillä röhnöttäjä = eniten taksinkäyttöä eduskunnassa http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010082212205965_uu.shtml
Loistava esimerkki miehestä joka toimii vanhalla kunnon älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon periaatteella.
Hyvä kun Jani nostit asian puheeksi. Pekka on ostanut talon edullisesti ja kunnostanut sen itse. Sen jälkeen myynyt vai myymässä hyvällä hinnalla. Vaikuttaa ihan järkevältä oman talouden hoitamiselta.
Ainakin viime vaalivalvojaisissa Pekka käveli eri paikkojen väliä, kun eräs toinen käytti samanaikaisesti taksia.
Harrastusautoille tuskin kertyy niin paljon ajokilometrejä vuodessa. Pitäisikö meidän kieltää kaikilta kaikki?
Ahneuden vastaisesta sodasta. Ote Maarit Tastulan Niinistö-haastattelusta vuodelta 2006. Lopussa vertailudataa lukijoille. Päättäkää itse.
http://mulvablogi.wordpress.com/2012/02/04/taistelu-ahneutta-vastaan/
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 49 kommenttia